Raskaana 1-2 viikkoa

Sanat piirtyvät hitaasti Clearbluen digitaalisen testin näytölle. On pp14 toisen ICSI hoitomme tuoresiirron jälkeen. Tärisen varovaisesta toivosta. Olisiko nyt vihdoin meidän hetki koittanut? Takana on kolme vuotta lapsettomuutta, vuosi lapsettomuushoitoja, satoja piinapäiviä ja ainakin miljoona itkuraivaria. Kurvaan nopeasti klinikalle jotta ehdin verikokeeseen ennen aamuyhdeksän palaveriani.

Klinikkamme hoitajan puhelu kesken pitkän ja tuskaisen työpäivan palautti nopeasti maan pinnalle. HCG:ni on 20, reilusti alle viitearvojen. Tässä vaiheessa arvon pitäisi olla ainakin sata – mielellään satoja. Kyseessä ei valitettavasti ole oikea raskaus.

Tässä sitä taas ollaan. Vähän raskaana. Melkein raskaana mutta ei kuitenkaan. Sen verran raskaana että saan kärsiä raskausoireista ilman että koskaan pääsen nauttimaan lopputuloksesta.

Oli aika jolloin luulin että kun raskaustestiin piirtyvät mystiset kaksi viivaa, niin silloin on tosi kyseessä. Testit eivät valehtele, eihän? En tajunnut että positiivisen testin jälkeen alkaakin ihan toisenlainen odottelu, HCG-arvojen seuranta. Muutamia viikkoja kestävä piinaava jakso kun mitataan miten arvot nousevat, laskevat ja vatkaavat ihan miten sattuu. Viime kerralla tämä samainen odottelu päättyi kohdun ulkopuolisen raskauden diagnoosiin ja vasemman munanjohtimen repeämiseen lomamatkalla ulkomailla. Tällä kertaa toivon vähemmän dramaattista lopputulosta.