sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Surutyön vaiheet epäonnistuneen lapsettomuushoidon jälkeen


Shokki- ja kieltovaihe
En suostu uskomaan että tämäkin hoito on mennyt pieleen. Roikun pienimmässäkin toivonrippeessä ja etsin epätoivoisesti todisteita. Googlaan “anyone deliver a healthy baby with hcg 20 on 14dp3dt” ja selvitän että viiteryhmän alin arvo kyseiselle päivälle on olut 5. Hyvänen aika, meillähän on nelinkertainen määrä siihen verrattuna. Pulssini kiihtyy. Eihän peli ei olekaan vielä menetetty.   

Vihavaihe
Kun hcg-seuranta murskaa armottomasti viimeisetkin toiveenrippeet, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Olen täynnä vihaa. Olen vihainen miehelleni, koska hänellä on surkeat siittiöt, kaikki on hänen vikaansa. Olen vihainen tuttavalleni joka on juuri synnyttämässä vahinkovauvaa. Miten hän kehtaa? Ylipäätänsä kaikki vauva-aiheiset uutiset ovat henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan. Elämäni on epäreilua ja kohtuutonta. Lorotan ison lasin viiniä, jätän foolihapot syömättä ja blokkaan Facebookista kaikki vauvapäivityksiä tekevät ihmiset. Siitäs saitte.



Tinkimisvaihe
Lupaan Jumalalle, että jos saan lapsen niin minusta tulee parempi ihminen. Aion tehdä hyväntekeväisyyttä, käyn useammin kirkossa, laitan lapseni aina etusijalle, ryhdyn vaikka kotiäidiksi. Olen valmis ihan mihin tahansa kunhan vain saamme vauvan.

Masennusvaihe
Makaan sohvalla, syön suklaata ja synkistelen. Tämä vaihe saattaa kohdallani kestää mitä tahansa muutamista tunneista kuukausiin.

Hyväksymisvaihe
Tämä hoito epäonnistui mutta pakkasessa on 11 alkiota. Potentiaalinen suurperhe. Otan foolihapot, parapähikinät ja vihreän teen takaisin ruokavalioon. Harkitsen akupunktion aloittamista. Peli ei ole vielä menetetty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti